15.11. Miikan blogimerkintä
Oli taas edessä 16 keikkaa ja kolmisenkymmentä uutta tuttavuutta. Lähdimme liikkeelle puoli yhden aikaan. Ensiksi tankki täytettiin 200.lla litralla bensaa.
Jouni tuntui jo varsin tutulta ja hytissä oli humoristisen rento meininki. Jokin oli kai auton paineissa vikana.
Me (jonlöörirunoilija Nuutinen ja runoilijavirtuoosi Rautio) tuskin maltoimme odottaa päivän uusia haasteita. Ensimmäiseksi haasteena oli Jounin mielestä pysyä kapealla jäisellä tiellä. Viime vuonna sama tie oli Jounin mukaan niin jäässä, että porot kaatuilivat siinä kuin pikkujoulun viettäjät kuunaan.
Nyt sillä tiellä näimme vikkelän ketun. Se oli oikea repolainen, terhakka ja, jos olisi ihminen niin varmasti hyvin sanavalmis. Se oli jo toinen kettu minkä näimme. Ensimmäisen näimme Rovaniemeltä tullessa. Se oli huonoturkkinen, vauhko ja epävarma kuin olisi elänyt rankkaa elämää, kettu krapulainen. Samalta tieltä näimme merikotkan lentelemässä mäntymetsässä valkoisine pyrstöineen. Jouni varmisti havainnon. Kyseinen yksilö oli syömässä poronraatoa tiesi lähitalon ukko. Lisäksi näimme kaksi pupujussia, joilla oli tietenkin jo valkea turkki. Suojaväri ei vaan tuonut toistaiseksi vielä hyötyä.
Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.
Keikat alkoivat jo mennä omalla painollaan. Eräskin vanha pariskunta oli kovin iloinen ja positiivisesti yllättynyt ohjelmasta. Vanha mies kiitteli kovasti jongleerausta ja Juhan kitaransoittoa. Jouni uskoi, että miehellä oli huono kuulo.
Alkumatkalla keikkapaikkoja oli harvakseltaan. Saimme nauttia valoisasta iltapäivästä ja pienistä metsäteistä, sellaisista missä ei uskoisi kirjastoauton tulevan vastaan. Mutta niidenkin teiden päissä oli asutusta ja lukevaa porukkaa, joka yllätyksekseen törmäsi kahteen etelänmieheen.
Silloin tällöin parkkeerasimme auton johonkin pihaan ja ajelimme Kumputunturintietä edestakaisin, ainakin siltä se tuntui. Pimeän tultua auton liikkeitä oli vielä hankalampi seurata.
Toisenkin päivän jälkeen mieli oli positiivinen, vaikka oltiin jo pitkään tehty normaalia kahdeksan tunnin työpäivää ( 2 päivää), mikä meille taiteilijoille on varsin haasteellista.
Vielä Kittilän kulttuuritoimelle vinkiksi, että Jouni haluaisi seuraavalle kirjastoautokieruelle mukaan Jenni Vartiaisen.
- Miika
Naftaa kirjastoautoon kuitenkin tankattiin…