Ajoimme reilun tunnin lumista ja liukasta tietä kohti Kitisenrantaa. Hetken näytti siltä, että ketään ei ole tulossa pysäkille ja aloimme jo naureskella touhulle. Lopulta kuitenkin talosta näkyi liikettä ja talon emäntä tuli yleisöksemme. Esitimme pari numeroa ja vastaanotto oli yllättynyt ja kiitollinen. Sitten takaisin tietä ja Tieva-baariin kahville. Suunnilleen vuosi sitten esiinnyimme tässä samaisessa ravintolassa. Kyseisestä illasta lisää, ks. aiempi merkintä.

Pokasta lähdettyämme alkoi jo hämärtää. Suuntasimme kohti Sirkkaa ja viimeistä etappia. Matkalla oli vielä muutama pysäkki, joissa kaikissa esiinnyimme asiakkaille.

Piristyimme hieman loppua kohti. Viimeisenä tuli Sirkan pysäkki, missä meillä oli maanantain Alakylän koulun ohella suurin yleisömme. Paikalla olivat myös kunnanjohtaja sekä kulttuurisihteeri. Saimme tunnustuspalkintona kumpikin villalapaset. Pienen encoren jälkeen kasasimme kamat ja Jouni ajoi meidät takaisin kirjastolle. Vajaa neljäkymmentä esiintymistä kokeneempina starttasimme Miikan kanssa kohti Rovaniemeä.

Kiertueesta jäi kaiken kaikkiaan erittäin hyvä mieli. Vaikka välillä kahdeksantuntiset pitkät ja pimeät päivät lukuisine esiintymisineen tuntuikin raskaalta, niin jokainen vilpittömästi innostunut asiakas palkitsi kiitoksillaan. Tällaista ei ole ehkä ennen tehty, mutta kokemuksemme mukaan tällaista kulttuuria kannattaa tehdä jatkossakin. Kiitokset vielä Kittilän kulttuuritoimelle, kirjastolle ja virtuoosimaiselle kirjastoautonkuljettaja Jounille sekä kaikille lainaajille. Nyt päätä tyynyyn ja kohti uusia vastoinkäymisiä.

- Juha

Kolmas päivämme lähti käyntiin loskaisissa merkeissä. Läksimme ajelemaan Kittilän pohjoispuolelle kymmenen jälkeen aamulla. Tänne on satanut jo vähän lunta, valkoinen maa hieman valaisee muuten harmaata päivää.

”Kyllä mullakin välillä on erikoisia eväitä, mut tuo on kyllä jotain mihin mä vedän jo rajan”, Jouni sanoi kun söin pinaattilettuja mätitahnalla.

Tien pinta on jäässä. Tänään ajetaan riskillä, mutta skarppina. Me esiintyjät alamme olla jo aika levottomassa kunnossa. Väsymys heijastuu ainakin kommunikaation totaalisena rapistumisena.

Asiakkaita on ollut vähänlaisesti. Mutta loppupäivällä odotamme yleisöryntäystä Sirkassa. Nyt olemme kultakaivoksen parkkipaikalla, mutta kullankaivajat eivät jouda lainaamaan.

- Juha

Oli taas edessä 16  keikkaa ja kolmisenkymmentä uutta tuttavuutta. Lähdimme liikkeelle puoli yhden aikaan. Ensiksi tankki täytettiin 200.lla litralla bensaa.

Jouni tuntui jo varsin tutulta ja hytissä oli humoristisen rento meininki. Jokin oli kai auton paineissa vikana.

Me (jonlöörirunoilija Nuutinen ja runoilijavirtuoosi Rautio) tuskin maltoimme odottaa päivän uusia haasteita. Ensimmäiseksi haasteena oli Jounin mielestä pysyä kapealla jäisellä tiellä. Viime vuonna sama tie oli Jounin mukaan niin jäässä, että porot kaatuilivat siinä kuin pikkujoulun viettäjät kuunaan.

Nyt sillä tiellä näimme vikkelän ketun. Se oli oikea repolainen, terhakka ja, jos olisi ihminen niin varmasti hyvin sanavalmis. Se oli jo toinen kettu minkä näimme. Ensimmäisen näimme Rovaniemeltä tullessa. Se oli huonoturkkinen, vauhko ja epävarma kuin olisi elänyt rankkaa elämää, kettu krapulainen. Samalta tieltä näimme merikotkan lentelemässä mäntymetsässä valkoisine pyrstöineen. Jouni varmisti havainnon. Kyseinen yksilö oli syömässä poronraatoa tiesi lähitalon ukko. Lisäksi näimme kaksi pupujussia, joilla oli tietenkin jo valkea turkki. Suojaväri ei vaan tuonut toistaiseksi vielä hyötyä.

Keikat alkoivat jo mennä omalla painollaan. Eräskin vanha pariskunta oli kovin iloinen ja positiivisesti yllättynyt ohjelmasta. Vanha mies kiitteli kovasti jongleerausta ja Juhan kitaransoittoa. Jouni uskoi, että miehellä oli huono kuulo.

Alkumatkalla keikkapaikkoja oli harvakseltaan. Saimme nauttia valoisasta iltapäivästä ja pienistä metsäteistä, sellaisista missä ei uskoisi kirjastoauton tulevan vastaan. Mutta niidenkin teiden päissä oli asutusta ja lukevaa porukkaa, joka yllätyksekseen törmäsi kahteen etelänmieheen.

Silloin tällöin parkkeerasimme auton johonkin pihaan ja ajelimme Kumputunturintietä edestakaisin, ainakin siltä se tuntui. Pimeän tultua auton liikkeitä oli vielä hankalampi seurata.

Toisenkin päivän jälkeen mieli oli positiivinen, vaikka oltiin jo pitkään tehty normaalia kahdeksan tunnin työpäivää ( 2 päivää), mikä meille taiteilijoille on varsin haasteellista.

Vielä Kittilän kulttuuritoimelle vinkiksi, että Jouni haluaisi seuraavalle kirjastoautokieruelle mukaan Jenni Vartiaisen.

- Miika

Aamu alkoi, kun Lapin radio haastatteli Miikaa kiertueesta. Läksimme Rovaniemeltä ajamaan kohti Kittilää puoli yhdeksän maissa. Tien pinta oli mustaa jäätä ja matka meni jännittäessä ja poroja varoessa. Saavuimme hyvissä ajoin Kittilään ja saimme lisää tietoja päivän kulusta. Tapasimme kulttuurisihteerin, kirjaston väkeä sekä kirjastoautonkuljettaja Jounin. Päivästä tulisi pitkä, meille kerrottiin.

Kirjastoauto oli suurempi kuin mitä olimme kuvitelleet. Tässähän mahtuu tekemään vaikka mitä.

Puoli kahdentoista maissa starttasimme kohti ensimmäistä pysäkkiä, Alakylää. Kiertueemme todennäköisesti suurin yleisö oli Alakylän koululla. Reilut kymmenen lasta seurasi muutaman numeron verran esitystä. Lähinnä keskityimme jongleeraukseen ja musiikkiin.

Seuraavat pysäkit olivatkin sitten hiljaisempia. Tavallisesti pysäkiltä tuli yksi tai kaksi henkilöä ihmettelemään meitä. Reaktiot olivat yllättyneitä. Helpin kylässä eräs vanhempi rouva torui näkörajoitteista miestään: ”Elä nyt kiroile, täällä on esiintyviä taiteilijoita!” Vakuutimme että meitä ei kiroilu häiritse ollenkaan.

Päivän loppupuolella tuli myös toisenlaista palautetta. ”Kerrankin äiteillekin on silmäniloa! Lähetän kaikille tutuille tästä viestiä, kohta teillä on kaikki pikkukylien vanhat piiat täällä jonossa.” Kaiken nähneinä artisteina emme ottaneet nykyisin jo epämuodikkaaksi käynyttä chauvinismia itseemme, vaan Miika lupasi, että me esiinnymme ilman paitaa.

Yhteensä päivän aikana kävimme neljällätoista pysähdyspaikalla. Ainoastaan parissa paikassa emme esiintyneet. Ohjelmanumerot vaihtelivat joka paikassa. Teimme kohderyhmän mukaisia pieniä pätkiä, lapsille lähillä jongleerausnumeroita ja lauluja ja aikuisille muutakin. Kirjastoautonkuljettaja Jouni kertoi päivän päätteeksi yllättyneensä positiivisesti. Hän sanoi että ei ollut osannut toivoa noin hyvää vastaanottoa. Me olimme myös erittäin tyytyväisiä päivään. Vaikka kahdeksan tuntia ja toistakymmentä esiintymistä, välillä 5-10 minuutin väliajoilla, kävikin työstä, niin erilaiset reaktiot ja kauttaaltaan positiivinen palaute sekä loistava tiimi pitivät katseen tiessä ja väsymisen tiessään.

- Juha

(kuvat tulevat huomenna)

Tavoitteena on viedä runoja ja esitystaidetta yksittäisten ihmisten luo sekä kohdata uutta yleisöä taajamien ulkopuolella. Kirjastoauton pysähtyessä asumusten pihapiiriin runoilijat lukevat runoja uusista teoksistaan sekä esittävät pienimuotoisia yhteisiä numeroita.

Sirkusta ja runoutta kirjastoautossa -minikiertueen toteuttavat sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk sekä Kittilän kulttuuritoimi. Kiertuetta pystyy seuraamaan tässä blogissa.

Tarkemmat yhteystiedot:
Agit-Cirk ry info@agitcirk.com
Kittilän kulttuurisihteeri marika.salminen@kittila.fi

Tässä jotain keikkakuvia illalta. Tunnelma oli jälleen kerran erittäin lämmin ja iltaa myöten lämpeni lisää. Kuvat otti Titta Minkkinen. Periferia-projekti kiittää.

- kirjoitti Juha
Klikkaa nähdäksesi kuvaesityksen.

Plans are already made for next journey in March. That time our performance expedition is heading towards the north again; Enontekiö, Kilpisjärvi, Sevettijärvi, maybe and probably more. And during the summer and fall there will be trips to eastern Finland peripherys aswell. Lots of interesting performances ahead.

Hunters, loggers, pensioners, alcoholics and reindeer herders, that is a list of normal viewers in Agit-Cirks contemporary circus, poetry and music performances. Quite many of the audience members were worried about how we are doing financially, how can we do this without asking any payment from anyone?! The pub owners usually wanted to offer us some food, couple of drinks and sometimes even a place to sleep, but there is still a slight gap in the budjet. So, who hit the lottery?

At this point, I would like to thank our supporters; Finnish cultural foundation, fund of Lappland and Arts council of Finland. Both of them have also supported some of other projects we have.

Thank you goes also for all the nice pub owners and the people we’ve met on the way. Personally I thank the grand dreamteam we have.

Sakari from home

Lopulta pääsimme piinallisen pystytyksen jälkeen aloittamaan. Kerran paloi sulake, mutta muuten homma pelasi ihan mukavasti. Esityksen jälkeen Miika sai yleisöpalautetta yhdestä runosta: “Kottarainen lähtee jo juhannuksen jälkeen, ei se voi olla nokkimassa talipalloa, laita siihen vaikka varpunen.” Toinen yleisöläinen valitteli, että on liikaa seurattavaa, ei tiedä pitäisikö kuunnella tekstiä vai katsoa jongleerausta. Positiivistakin palautetta tuli ja myös paikan omistaja toivotti tervetulleeksi toistekin.

Aikamoista touhuahan tämä on. Miika lähti heti keikan jälkeen ajamaan kohti Joensuuta. Minä ja Jyrki hyppäämme yöjunaan ja etelään. Keikan jälkeen kävimme syömässä ja hioimme suunnitelmia seuraavaa reissua varten. Ensi talvena sitten seuraava kiertue, keväämmällä.

- Juha