Hei come on karavaanarit, vähän asennetta!

Julkaistu marraskuu 18, 2010 | Kirjoittanut Periferia-projekti | Kategoria(t): Blogi
Avainsanat:,

Ajatuksemme tutustua muihin arktisiin karavaanareihín alkaa tuntua haaveelta. Kuulemamme jutut karavaanareiden yhteisöllisyydestä kiinnostivat sen verta, että vuokrasimme matkailuauton ja suuntasimme reissuun. Toistaiseksi kuitenkaan yhtään karavaanareita ei ole tullut vastaan. Toisaalta vastaantuleva liikenne on muutenkin ollut vähänlaista. Ja se herättää kysymyksiä:

Missä me olemme? Lavean määritelmän mukaan Pohjois-Suomessa. Olemmeko me edes Suomessa? Olemmeko me missään? Ketään ei ole tullut vastaan ainakaan tuntiin, kännykkä ei saa yhteyttä verkkoon, netti ei toimi, on vain pimeää metsää.

Jossain vaiheessa etupenkillä aletaan epäillä Joonaksen suuntavaistoa. Auto pysähtyy. Saku ja Miika perustelevat kartalla, että olemme menossa ihan väärään suuntaan. Ylimääräistä lenkkiä tuli kuitenkin vain nelisenkymmentä kilometriä, mikä ei täällä ole matka eikä mikään.

Puoli seitsemän aikaan saavuimme Pokkaan. Kurkimme ikkunoista, että joko on tupa täynnä. Ei ollut edes myyjää paikalla. Eikä ketään kylän yhdeksästä asukkaastakaan näkynyt. Tieva-baari oli meille kuitenkin tuttu jo edelliseltä reissulta. Jututimme silloin paikan omistajaa ja lupasimme tulla seuraavalla reissulla keikalle. Nyt lupaus siis lunastui.

Aloimme kantaa tavaroita sisään. Paikan omistaja, Kari, tuli jostain takahuoneesta koiransa Siggen haukkumisen säestämänä. Hän kertoi että baariin on kyllä tulossa väkeä ja että hän oli soitellut jo ihmisille.
Paikan omistaja Kari
Ensimmäiselle paikalla saapuvalle poromiehelle esitimme yksityisesti pari biisiä. Tästä muotoutui koko illan konsepti. Teimme useaan kertaan samoja numeroita aina sitä mukaa kun porukkaa tuli ja meni. Kittilän kunnan mukaan kylässä asuu yhdeksän asukasta, mutta luottaisin enemmän paikallisiin jotka ovat puhuneet koko ajan kuudesta todellisesta kyläläisestä, kuudesta savusta. Reissuhommissa täällä asuu satunnaisesti muutamia ihmisiä kuten tänään paikalla oli kolme inarilaista metsäkonetyöläistä, jotka hakkaavat sellutehtaalle Lapin hitaasti kasvavaa metsää. Ymmärrettävästi se on heidän elinkeinonsa, kyse on enemmänkin siitä että yhteiskunta sallii tämänkaltaisen ympäristötuhon tapahtumisen. Samassa hengessä pohjois-Suomessa on tehty mm. Kemijoen patoaminen joka on tuhonnut jokivarren luonnollisen maanviljelyn sekä lohen nousun. Tekevälle sattuu.
Juha & riekko
Puoli kymmenen aikaan lopettelimme pari-kolme tuntia kestäneen settimme. Veri valui kirkkaan punaisena pitkin kitaran koppaa, sen verran raakaa meininkiä oli Nuori älymystö -ränttätäntässä. Tuli ihan Saimaan runokiertueen hurjimmat ajat mieleen.
Tieva-baari lintuineen
Joonas otti kuvia Samista ja Jussista, jotka olivat viimeisiä paikalle saapuneita poromiehiä. Kaverukset olivat ”puottaneet kelkalla kakspäällä” paikalle kahdenkymmenen kilometrin päästä. ”Pitihän sitä tulla kun kerrankin tapahtuu.” Baarihan oli auki tietenkin niin kauan kuin asiakkaita oli. Eikä uneliaita asiakkaita ohjattu ulos kuten etelässä on tapana. Täällä se olisi pikkuisen julmaa, ulkona oli yli kaksikymmentä astetta pakkasta. Tämä on tietysti tässä paikassa vielä vähä, reilu kymmenen vuotta sitten Pokassa mitattiin -51,5 celsiusta.
poromies Sami
Sekä yleisö että henkilökunta tuntuivat kovasti tykkäävän esityksestä. Jo edellisellä reissulla lanseerattu hiljainen tilaus osottautui taas paikkansapitäväksi. Kyselimme että miten usein täällä käy esiintyjiä. Paikan toinen omistaja, Helena, vastasi että ei nyt kovin usein. ”Kyllä täällä on käynyt, olikho se nyt yheksänkymmentäluvulla ku oli ne tanssit?” Ei siis hirveän usein, kerran vuosisadassa, kuten paikalliset naureskelivat.

Sulauduimme nopeasti porukkaan. Illan aikana meille esitettiin keikkatarjous, josta ei hyväksytty kieltävää vastausta. Pienellä logistisella varauksella lupasimme tulla lauantaina mukaan poroerotteluun ruoka- ja juomapalkalla. Ehkä sieltä tulee dokumenttiinkin hyvää materiaalia, mutta ainakin kokemuksena se on kiinnostava.

Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että kiva olisi majoittua muualla kuin kylmässä matkailuautossa. Saimme Tieva-baarilta mökin majotukseksemme, jonne jatkoimme saunomaan. Paikalle tupsahti vielä Vesku, yksi metsäkonemiehistä joka soluttui porukkaan. Hänellä ei henkilökohtaisesti ollut mitään homoja vastaan ja oli vakuuttunut siitä että Joonas on porukastamme hetero. Muunmuassa tällaisista asioista jutustelimme iltakoulussamme.

Aamulla emme olleet vielä seitsemältä tien päällä, kuten ajatus oli, vaan nukuimme pitkään. Seuraavaksi suuntaamme Hettaan, jossa pitäisi olla pankkiautomaatti. Suunnitelmat sieltä eteenpäin ovat auki.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s