Kuvia kirjastoautokiertueelta 21-23.1.2014

Runoilijat kirjastoauton mukana Kittilässä

Kittiläläinen Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry aloittaa tammikuussa koko vuoden 2014 kestävän Hiljaisuus kylillä, tuvissa ja kirjastoautossa -hankkeen.Opetus- ja kulttuuriministeriön tukema hanke vie esittävän taiteen ammattilaisia eri puolelle Kittilän kuntaa vuoden 2014 aikana.

Ensimmäinen osa tuo tamperelaisen runoilija/muusikon Juha Raution ja joensuulaisen sirkustaiteilija/runoilija Miika Nuutisen kiertämään Kittilän kirjastoautossa tiistaina 21.1. keskiviikkona 22.1. ja torstaina 23.1.

Vuoden 2014 aikana esityksiä nähdään kirjastoauton lisäksi vanhainkodeissa sekä muutamissa kylätapahtumissa. Hiljaisuus kylillä, tuvissa ja kirjastoautossa -hanke toteutetaan yhteistyössä Kittilän kulttuuritoimen sekä rovaniemeläisen Sirkus- ja musiikkiyhdistys Agit-Cirk:n kanssa.

Hanketta voi seurata blogista osoitteessa: hiljaisuuskittila.wordpress.com

Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry järjestää hankkeen lisäksi Hiljaisuus-festivaalia. Hiljaisuus-festivaali järjestetään viidettä kertaa Kittilän Kaukosessa 4.-8.6.2014. hiljaisuusfestivaali.info

Päiviä nolla!

Noin kuukauden rupeama on ohi. On tyytyväinen olo ja vähän väsynyt. Tänään oli kaksi viimeisintä keikkaa Itä-Helsingin kansalaistalotyyppisissä paikoissa, joissa mm. oli piikkien vaihtopaikka, ilmaisia vaatteita ja ruokaa. Stoorin keikka klo 10 aamulla oli helppo ja mukavakin, yleisöä kourallinen. Pientä kommentointia saatiin ns. esityksen aikana, muttei mitään ikävää. Kontulan Symppis-talolla meno oli levottomampaa. Jongleeraus, eikä tekstit juuri kiinnostaneet, mutta ymmärtäähän sen. Laulut toimivat kuitenkin. Talossa töissä oleva mies sanoi, että aamupäivisin meno rauhallisempaa. Muistettiin kuitenkin esiintyessä hengittää ja tehtiin miten kyettiin. Myöhemmin saatiin kuulla, että paikka oli kaiken lisäksi väärä. Semmosta sattuu. Menimme vain tuottajan perässä ja tehtiin temppumme.

Minulla meni pari viikkoa tällä reissulla, kun aluksi kävin Rovaniemellä Häpeä-esitystä tekemässä. Sen jälkeen oli Periferia-harjoituksia ja sitten nämä esitykset. Mutta jo kaksi viikkoa ennen tien päälle lähtöä olin yrittänyt muistella tekstejä ja soitella, ja tietenkin luoda ahdistuneisuutta lähdön takia. Kun matkaan pääsin, kaikki sujui kivasti. Juha sen sijaan sanoi, että oli jo maaliskuun alusta asti hakenut ahdistusta ja harjoitellut biisejä. Toden totta soitto- ja lauluhommat olivat menneet taas eteenpäin, eikä kömpelyyksiä ollut.

Kaiken kaikkiaan reissu oli kevyempi kuin luulin. Mikään keikkapaikka ei enää pelota. Kun rehellisesti itseään nostamatta tekee työnsä, niin ihmiset ottavat hyvin vastaan. Nyt voi sitten suuren maailman elkein kiittää kaikkia katsojia, Cirko-festivaalia, Stoan porukkaa ja kanssataiteilijoita.

Eiköhän tämä homma vielä jatku ja kehity.

– Miika

Treffipub Herttoniemi

Eilen illalla Periferia-projekti kävi esiintymässä Herttoniemen Treffipubissa. Kun saavuimme keikkapaikalle, baarissa oli täysi lauantai-illan tunnelma. Vähän se taas hetken hirvitti, että mitä tästä nyt taas tulee. Pokeriturnaus oli juuri loppumassa viereisessä pöydässä, ihmiset olivat äänekkäitä ja baari oli täysi.

Pystytimme kamamme ja odottelimme yhdeksää. Soundcheckimme on ollut samanlainen joka kerta. Kamat pystyyn ja virrat päälle. Äänitekniikka on konstailematon ja riisuttu. Periferia-projekti ei kaipaa kompressoreita, eq:ta tai kaikuja. Suoraan piuha pöytään ja signaali kaiuttimiin. Helppo ja nopea pystyttää ja purkaa kymmenessä minuutissa.

Treffipubissa oli kiertueemme isoin ja meluisin yleisö. Suurin osa ei seurannut kovinkaan keskittyneesti, osa ei ollenkaan, mutta taas löytyi se yleisön osa joka katsoi koko keikan keskittyneesti ja mukana eläen. Eräs herra tuli keikan jälkeen kiittämään: ”Mä olin eilen teatterissa, ihan maksoin lipun ja se ei antanut mulle yhtään mitään. Sit mä tulin tänne ja näin teidän esityksen ja se oli helvetin hieno! Kiitos tästä!” Tällaisia yleisökommentteja on aina lämmittävää kuulla. Ensimmäisellä kiertueellamme lanseerattu hiljainen tilaus (tacid need) tuli taas ilmi.

– Juha

Tästä se lähtee.. Luvassa keikka Hertsikassa

Vakavuus

Monikan perässä kohti Herttoniemeä

Treffipub, Herttoniemi

Rautio ja keskittyneisyys

Miika, Juha, Treffipub

Triumfi!

Periferia-projekti Tallinnanaukiolla – videot

Keskiviikkona Ylen Strada kuvasi meitä Tallinnan aukiolla. Tässä pari videota sieltä.

Kapteenin Kajuutta, Laajasalo

Another show behind. I could say, it’s another triumph. Believe it or not, but this was the first time we were asked to give autographs!

6 persons in the audience! That happens to be the exact population of Pokka, a very nice village in Kittilä. We performed there almost two years ago. I was one of our best shows, it lasted for over two hours as the audience kept changing and asking for more. Nice memories.

You might think that this is an easy job, fishing from a bucket like the saying goes. (Well, in a way that is the case.) But it’s not like there is no competition. There is the ice hockey games and there is the sun outside. It’s not as simple as it seems. And another thing is that, as weird as it sounds, not everybody is anxious to see poetrycircus and music!

One of the main challenges is to beat the prejudices, their and ours. The audience, they might think they don’t get it, or it’s made for different kinds of people, for different places. And for us, the prejudice is that nobody cares, that nobody is interested in any way in what we’re doing. (Could be because even ourselves we aren’t always completely sure of what it is exactly that we’re doing…)  In most times so far, we’ve all been happily wrong! We’ve all heard the silent call. There is a weird sense in going to these places and performing to random people who happen to be present at that time and place. Only reason why there is no performances in these pubs is that nobody takes them there. Tacit need exists!

Today friday 10th there is Juha and Miika performing twice, in libraries of Kontula and Myllypuro.

Sakari

Kapteenin Kajuutta

Kapteenin Kajuutta in Laajasalo, Helsinki

Laajasalo

Ensimmäiset keikat on nyt heitetty. Eilen aloitimme yhdeltätoista pienellä esiintymisellä ja tv-spotilla Tallinnanaukiolla. Ylen Strada teki Periferia-projektista juttua. Yhdeksi minä ja Miika olimme jo Itäkeskuksen palvelutalolla esiintymässä vanhuksille. Siitä jäi hyvät fiilikset. Oli pysähdyttävää ajatella että tuo keikka saattoi jäädä osalle asukkaista viimeiseksi kulttuurikokemukseksi.

Viideltä koko porukka kokoontui Stoalla. Pakkasimme kamat ja itsemme autoon ja suuntasimme kohti Roihuvuoren Ruiskumestaria. Siellä keikka alkoi kuudelta ja sympaattisten värivalojen tuikkeessa esiinnyimme noin viidelle ihmiselle. Aurinkoinen terassi oli kova kilpailija runosirkukselle eikä siinä mitään, ymmärtäähän tuon. Paikka oli kuitenkin puitteiltaan juuri oikeanlainen ja muistelimme pihalla monia aikaisempia keikkapaikkoja. Mieleen tuli mestoja niin Saimaan runokiertueilta kuin aikaisemmilta Periferia-kiertueilta. Ne noin viisi katsojaa kuitenkin seurasivat intensiivisesti ja vedimme koko setin heille. Tänään sitten Laajasalon Kapteenin kajuutta, saa nähdä onko sää tänään puolellamme ja millainen yleisö siellä on. Kuudelta show time.

– Juha

Ruiskumestari

Ruiskumestari: Juha Rautio & Miika Nuutinen / Manifesti

Periferia – Helsinki, Periphery -tour

Periphery – Helsinki

Photo is taken from rehearsals in Rovaniemi, night before leaving to Helsinki.

First notes
sakari

Periphery team has now arrived in Helsinki. There is exitement in the air. Déjá vu -almost.

Miika and I started to remember our first experiments of the periphery performing tours. This was in Rantasalmi, when we were touring with a boat across the lake Saimaa.

We went in to the pub and asked for the performing place, the owner said fine, go ahead if you wish! There wasn’t many friendly faces to be seen. There was a quick meeting about the show; less poems, more songs, circus yes, but definitely no green toy-accordeon.

We’ll see how it goes tonight at the first place. What do we do with the set, how many quick changes, what will be left undone. And the biggest question mark is what is the audience response.

It’s not the same though, this time we’ll know better. Even in Rantasalmi, folks who suspected us first, accepted the poetrycircus performance in the end. Only by accident our tent was turned upsidedown by our car when we got back…

Well, we shall see. Three shows today, more tomorrow.

Korppiparvi ja kotka raadon kimpussa – kolmannen päivän kulttuurihistoriaa, osa 2

Kultakaivokselta suuntasimme kohti Pokan kylää. Matkalla näimme peräti kaksi kotkaa. Ensimmäinen lähti puusta aivan tien vierestä. Hetken kuluttua näimme toistakymmentä korppia ja kotkan aterioimassa raadolla vielä lähempänä tietä. Pysäytimme auton ja ehdimme sekunnin verran ihastella suurta petolintua, kunnes korppiparvi ja kotka kohosivat siivilleen. Jouni kertoi että vaikka silloin tällöin jotain eläimistöä näkeekin, niin tämä oli jotain poikkeuksellista.

Ajoimme reilun tunnin lumista ja liukasta tietä kohti Kitisenrantaa. Hetken näytti siltä, että ketään ei ole tulossa pysäkille ja aloimme jo naureskella touhulle. Lopulta kuitenkin talosta näkyi liikettä ja talon emäntä tuli yleisöksemme. Esitimme pari numeroa ja vastaanotto oli yllättynyt ja kiitollinen. Sitten takaisin tietä ja Tieva-baariin kahville. Suunnilleen vuosi sitten esiinnyimme tässä samaisessa ravintolassa. Kyseisestä illasta lisää, ks. aiempi merkintä.

Pokasta lähdettyämme alkoi jo hämärtää. Suuntasimme kohti Sirkkaa ja viimeistä etappia. Matkalla oli vielä muutama pysäkki, joissa kaikissa esiinnyimme asiakkaille.

Piristyimme hieman loppua kohti. Viimeisenä tuli Sirkan pysäkki, missä meillä oli maanantain Alakylän koulun ohella suurin yleisömme. Paikalla olivat myös kunnanjohtaja sekä kulttuurisihteeri. Saimme tunnustuspalkintona kumpikin villalapaset. Pienen encoren jälkeen kasasimme kamat ja Jouni ajoi meidät takaisin kirjastolle. Vajaa neljäkymmentä esiintymistä kokeneempina starttasimme Miikan kanssa kohti Rovaniemeä.

Kiertueesta jäi kaiken kaikkiaan erittäin hyvä mieli. Vaikka välillä kahdeksantuntiset pitkät ja pimeät päivät lukuisine esiintymisineen tuntuikin raskaalta, niin jokainen vilpittömästi innostunut asiakas palkitsi kiitoksillaan. Tällaista ei ole ehkä ennen tehty, mutta kokemuksemme mukaan tällaista kulttuuria kannattaa tehdä jatkossakin. Kiitokset vielä Kittilän kulttuuritoimelle, kirjastolle ja virtuoosimaiselle kirjastoautonkuljettaja Jounille sekä kaikille lainaajille. Nyt päätä tyynyyn ja kohti uusia vastoinkäymisiä.

– Juha

Korpit katselivat meitä autiomaassa

Tässä risteyksessä kuvasimme videon maaliskussa 2010

Kitisenrannan tila oli perimmäinen pysäkkimme, yli 90 km kirkonkylältä

”Kyllä mullakin välillä on erikoisia eväitä, mut tuo on kyllä jotain mihin mä vedän jo rajan”

16.11.2011

Kolmas päivämme lähti käyntiin loskaisissa merkeissä. Läksimme ajelemaan Kittilän pohjoispuolelle kymmenen jälkeen aamulla. Tänne on satanut jo vähän lunta, valkoinen maa hieman valaisee muuten harmaata päivää.

”Kyllä mullakin välillä on erikoisia eväitä, mut tuo on kyllä jotain mihin mä vedän jo rajan”, Jouni sanoi kun söin pinaattilettuja mätitahnalla.

Tien pinta on jäässä. Tänään ajetaan riskillä, mutta skarppina. Me esiintyjät alamme olla jo aika levottomassa kunnossa. Väsymys heijastuu ainakin kommunikaation totaalisena rapistumisena.

Asiakkaita on ollut vähänlaisesti. Mutta loppupäivällä odotamme yleisöryntäystä Sirkassa. Nyt olemme kultakaivoksen parkkipaikalla, mutta kullankaivajat eivät jouda lainaamaan.

– Juha

Kolmannen päivän tunnelmia

Kultakaivoksen estetiikkaa